Oma elämänmuutokseni kulminoitui aika nopeasti sitten, kun olin siihen lopulta valmis. Tuntui että koko kesän aivoni syöttivät minulle sellaista dataa ,että tuntui kuin joku olisi sytyttänyt valot. Olin kävellyt pitkään hämärässä, näkemättä kunnolla suuntaa mihin olin matkalla. Jokin outo tunne oli ollut sisälläni jo lapsesta saakka, että sisälläni on voima, jonka voin valjastaa käyttööni kun vain keksisin että miten. Miksi ihmeessä olen täällä ja mikä on minun elämäntarkoitukseni?

Jollainlailla olen aina ollut luonteeltani vähän semmoinen ”häirikkö”. Tyyppi joka tekee asiat vähän eri tavalla kuin suurin joukko. Kyseenalaistan tosi paljon kaikkia sääntöjä mitä meille useastakin eri suunnasta syötetään. Haluan aina ensin ajatella mieluummin itse. Tätä ei useinkaan olla katsottu hyvällä ja olen ollut monesti se joka poikkeaa joukosta. Olen aina tiennyt tämän ja sen, että jos haluan vaikka sosiaalista hyväksyntää tulee minun käyttäytyä ja toimia odotetulla tavalla. Olen silti valinnut seistä mieluummin yksin itseni puolella, kuin sokaistua lauman johdateltavaksi. En ole millään tavalla ollut koskaan laumaeläin. Pikemminkin yksinäinen susi. Oman itseni liideri ja herra ja sellaisena olen halunnut pysyä.

Siitäkin syystä on jopa tragikoomista, että ajauduin alalle joka on täynnä erilaisia sääntöjä ja yleensä ihmiset ,jotka tällä alalla työskentelevät ovat erittäin tunnollisia, kilttejä ja kuuliaisia. Luulen, että tämä oli oppiläksy minulle ja opetti minulle nöyryyttä ja myös sitä tunnollisuutta ja sääntöjen tarkkaa noudattamista,joka ei ole niitä vahvimpia osa-alueita.

Mutta tämä oli myös se valtavan suuri syy miksi tempauduin pois tästä aivan väärästä muotista. Sanoin miehellenikin että ”aivan kuin mun naamaan hierottais oikein sitä, että minä en kuulu tänne. Tämä työ ei ole minua varten”.

Itse työssä ei ole minkään valtakunnan vikaa, niinkuin ei minussakaan (sen olen viimein ymmärtänyt), mutta olin vain aivan väärä henkilö väärässä tehtävässä. Kerrottakoon tässä nyt ,kun kuitenkin uteliaisuus heräsi että olin siis töissä keittiöllä. Olen ammatiltani kokki. Kokin hommiin en kuitenkaan koskaan päässyt, vaan päädyin päiväkotien ja sairaalan keittiötyöntekijän rooliin. Työ kuten jo sanoin on kerrassaan tärkeää ja vaativaakin ja arvostan ja ihailen kaikkia niitä kanssakollegoitani,jotka hoitavat hommansa aina säntillisesti ja usein vieläpä hymyssä suin. Todellisia arjen sankareita!

Olin niin kovasti halunnut olla tämmöinen säntillinen, ahkera ja työtä pelkäämätön kunnon kansalainen, että pakotin itseni tämmöiseen rooliin. Ajattelin, että kunnon ihmisen kuuluu tehdä näin, onhan minulla lapsiakin huollettavana ja haluan antaa heille hyvän mallin. Olin hyvä työssäni ja hoidin aina kaikki hommat mitä kuuluikin ja vielä enemmänkin.

Siitä huolimatta huusin sisälläni. Tuntui, että teen jonkinlaista henkistä kuolemaa ja sodin kaikin tavoin itseäni ja luonnettani vastaan. Jossain syvällä sisimmässäni aina tiesin, että minun sydän sykkii ihan muille asioille ja minun näytöt ja lahjat on aivan muilla areenoilla.

Niinkuin monesti muutoksen kynnyksellä, niin tässäkin kävi niin että mitta tuli täyteen. Kuppi meni nurin. Ämpäri ryöppysi yli äyräiden. Urani keittiöllä oli tullut lopulliseen päätökseensä.

Sanoin tänään miehelleni, että on juhlapäivä kun ihminen alkaa ajatella itse. Tarkoitin sillä sitä, että joskus on enemmän kuin toivottavaa, että ei tee niinkuin pitää ,vaan uskaltaa olla itselleen uskollinen. Kuunnella omia sisäisiä toiveitaan ja toimia niiden mukaan.

Tommy Hellstenin lause,( josta hän on kirjankin kirjoittanut ) ”Saat sen mistä luovut” on noussut mieleeni jatkuvasti viimeaikoina. Se ärsytti minua vuosikausia kun en ymmärtänyt mitä hän sillä oikein tarkoittti. Miten nyt voi saada jotain mistä luopuu?

Nyt olen tainnut pikkuhiljaa alkaa sisäistämään tuon lauseen merkityksen. Kun uskaltaa luopua vanhasta, vanhoista kannattelevista rakenteista ja antaa ihan kaiken entisen pois, niin saakin yht`äkkiä kaiken. Luulen, että jos tämä ei auennut sinulle, niin et ole käynyt samaa vielä läpi. Toivoisin tämän kokemuksen ihan jokaiselle.

Olen myös ymmärtänyt että ne piirteet,jotka olen kokenut hankaliksi tai jotenkin vääriksi ovatkin itseasiasssa vahvuuksiani. Juuri ne asiat, joissa poikkeat muista tekee sinusta sinut ja voi lopulta johtaa ihan menestykseenkin. Jos ei muuten, niin ainakin henkilökohtaiseen. Ja se on perusta jolle ihan jokaisen kannattaa oma elämänsä rakentaa.