Päätökseni irtisanoutua perinteisestä palkkatyöstä oli monen tekijän summa.

Kaikki elämässäni tähän saakka kokemani ja oppimani kirkastui minulle tavalla,joka mahdollisti muutoksen.

Yli kymmenen vuoden itseni etsiminen oli tullut tietynlaiseen päätepisteeseen. Ei ihminen koskaan valmiiksi tule,mutta tarkoitan tällä sitä että olin löytänyt määränpäähän ainakin tämän etsinnän osalta.

Vuosikausia olin tunkenut itseäni muottiin,joka ei ollut valettu minun mittojen mukaan.

Elämässä harvoin kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

Valehtelisin esimerkiksi,jos sanoisin että olen aina haaveillut perheestä ja lapsista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita,että se ei olisi paras asia mitä olen saanut kokea. Olla äiti.

 

Mutta en minä unelmoinut tulevani äidiksi täytettyäni juuri 22 vuotta. Asiat vain menivät kohdallani niin- ja onneksi menivät sillä en tosiaankaan tiedä , olisinko alkanut vauvantekohommiin muuten kuin monenlaisten sattumusten kautta silloin reilu kymmenen  vuotta sitten.

Otin kuitenkin asian vakavasti nuoresta iästäni huolimatta ja halusin antaa kaikkeni lapsilleni. Kyllä minä silti usein olisin ollut mieluummin jossain muualla,kuin imettämässä ja vaihtamassa vaippoja.

Ajattelin kuitenkin aina,että minun vuoroni kyllä tulee vielä. ”Ensin työ,sitten huvi”.

Olen saanut ilokseni huomata,että se aika tosiaan koitti. Meillä on kaksi ihanaa kouluikäistä lasta ja voin ylpeänä sanoa että minä (ja mieheni) olemme kasvattaneet heistä fiksuja,sydämellisiä ja ajattelevia ihmisiä.

Perheemme on myös säilynyt ehjänä kaikki nämä vuodet ja se ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Olen puristanut kaiken työn,rakkauden ja ajan tähän perheeseen ja nyt on koittanut minun vuoro.

Tietysti perheeni kulkee elämässäni aina jumbosijalla, mutta tiedän että suurin työ on tehty. Pohjatyö. Perusta kaikkien meidän tulevaisuudelle.

Asiaan siis.

Muutamme kesällä pohjanmaalle,mieheni papan taloon. Heidän kotitila sijaitsee siinä lähellä ja tarkoitus on ,että se siirtyy aikanaan miehelleni ja minulle.

Jokatapauksessa pienempi elämänmuutos ei olisi tullut kohdallamme kuuloonkaan. Emme yksinkertaisesti keksineet kuinka jatkaa elämää enää täällä kaupungissa  koska palkkatyö ei enää houkuttele kumpaakaan.

Päätös on tosiaankin meidän yhteinen ja mieheni on vähintään yhtä uupunut, kuin minäkin.

Haaveissa siintää jonkinlainen yrittäjyys.

Eniten itseäni kiinnostaa ns. läppäriyrittäjänä toimiminen ja paikkariippumaton etätyöskentely. Haluan päästä matkustelemaan ja viettää osan vuodesta ulkomailla.

Myös työskentely osavuotisesti sopisi tähän kuvioon. Esimerkiksi: kesät työskentelee fyysisesti paikassa x ja talvet viettää lämpimässä.

Nuoruuteni kuluessa äitinä olemiseen,on tullut aika toteuttaa niitä unelmia,jotka siirtyivät tänne hamaan tulevaisuuteen.

Olen tutkinut paljon eri vaihtoehtoja ,että mitä haluan uudessa elämässäni tehdä työkseni ja ottanutkin jo askeleita siihen suuntaan.

Aika näyttää mitä tuleman pitää!