Löydettyäni sen oman ilmaisutavan tästä kirjoittamisesta olen saanut hämmästyä sen vaikutuksista elämääni. Kirjoittaminen on kyllä aina ollut itselleni ”se juttu”, mutta ei koskaan tässä mittakaavassa,  kuin tällähetkellä.
Tunteiden ilmaisu on ollut itselleni haastavaa aina, uskon että se on suurimmalle osalle ihmisistä haastavaa. 


Helposti kaikki on jäänyt vain käsittelemättä ja ilmaisematta ja sitten tämä on kostautunut monin eri tavoin. Jos tunteita patoaa pitkään, niin jossain vaiheessa ne alkaa ryöppyämään hallitsemattomalla tavalla.  Pelkkä puhua papattaminen ei vielä varsinaisesti ole tunteiden käsittelyä. 


Toinen ikävä puoli on se, että käsittelemättömät tunteet usein sairastuttaa meidät ihan fyysisesti. Tunteet varastoituu kehoon ja saa aikaan monenlaisia ikäviä fyysisiä tuntemuksia. 
Sydän pamppailee, vatsaa vääntää, selkä ja hartiat menee jumiin. Voi tulla uniongelmia ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.


Aloittaessani irtisanoutumiseni jälkeen kirjoittamisen,  olen saanut terveellä ja rakentavalla tavalla purettua valtavan määrän tunnetaakkaa.


 Sun ystävät,  eikä edes puoliso voi olla sun terapeutteja – tai olisi kohtuutonta vaatia että jonkun pitäisi pystyä ymmärtämään sun sielun kaikkia kipukohtia. Tukena voi joissain asioissa tietysti olla, mutta kyllä minä itse olen sitä mieltä että jokaisen itsensä vastuulla on ne kaikkein syvimmät syöverit ja niiden käsittely. Niin raakaa kuin se on. Tietysti terapeutteja ja muita alan ammattilaisia on tähän tueksi ja Suosittelen kyllä erittäin lämpimästi ihan jokaiselle ihmiselle.  


Oma tilanne on kuitenkin nykyään sellainen,  että ihan pelkästään kirjoittaessani saan helposti yhteyden tunteisiini ja olen itkenytkin  vuolaasti lukkojen avautuessa ja muistojen tulviessa mieleen.


Myös musiikki on tullut taas lähelle ja sen avulla olen saanut itselleni toisen tehokkaan työkalun.


Mun mies on huomannut myös , että nauran taas  ja juttelen enemmän. En ole semmoinen lamaantunut ja kiukkuinen. Se oli hirveä tunne, kun oli tavallaan ihan tukossa ja kokoajan vaan semmoinen yleinen ketutus päällä.


Kaikki tämä kirjoittaminen ja muu luova tekeminen on myös selkiyttänyt tosi paljon sitä omaa polkua ja tulevaisuudensuunnitelmia. 
Tästä on ollut valtava apu ihan konkreettisesti. 


Millä tavalla sinä käsittelet tunteitasi?