Heipähei pitkästä aikaa! Kevättä kohti mennään kovaa kyytiä ja oma mieli alkaa virkistymään lisääntyvän valon myötä.

Minut mielletään yleisesti positiiviseksi ja iloiseksi ihmiseksi,  olen itsekin tätä samaa mieltä. Toisaalta mietin usein, että ”tietäisittepä vaan ”. Joskus ihmiset on hämmästelleet kuinka virkeä ja iloinen olen. Olen ymmärtänyt että se johtuu siitä, kun en todellakaan ole sitä kokoajan. Jaksan olla seurassa virkeä kun saan omissa oloissani sitten rypeä kaikissa tunteissani. Omassa kodissani, yksin ja perheeni kanssa.

 

Jos tämmöiselle tunteiden käsittelylle ei jää aikaa minusta tulee negatiivinen ja vittumainen ihminen pikkuhiljaa myös ympäristölleni. Tai jos en pääse tarpeeksi käsittelemään yksin näitä tunteita itseni kanssa niin tunne kasvaa sisälläni valtavaksi ahdistukseksi ja kiukuksi.

 

Tunteiden on päästävä virtaamaan, että on hyvä olla. Sellainen positiivisuuden teeskenteleminen ei johda kovin pitkälle.

Oravanpyörän pysähdyttyä olen saanut käsitellä valtavan määrän tunteita, jotka oli jääneet hyvin pitkäksi aikaa mappi Ö:hön.

Tunteita tulee ja menee. Se on oma resepti sille, että voin kokea voivani hyvin ja oloni onnelliseksi. Onnellisuus ei ole sitä, että on kokoajan iloinen.