Kun astuu omaan voimaansa niin ihminen asettuu itsensä puolelle. Ehkä ensi kertaa elämässään. Näkee oman arvonsa, tietää täsmälleen kuka on ja mitä haluaa. 


Alkaa lopulta elää todeksi sitä elämää, jota varten on tänne luotu.
Ei suostu enää hylkäämään unelmiaan, ei asettumaan toisten poljettavaksi. Tarttuu itseään kädestä ja tekee sovun.


Saan olla tämä ihminen. Saan toteuttaa omia haaveitani.  Saan elää sellaista elämää kuin itse tahdon.
Ja jos sellaista elämää ei ole vielä valmiiksi tehtynä (niinkuin harvoin on), niin voin luoda sellaisen itse.


Saan lähteä sellaisesta työstä, ihmissuhteesta,  elämäntilanteesta,  missä minun ei ole hyvä olla.
Sellaisesta, jossa omat tarpeet ei tule täytetyiksi eikä tule nähdyksi ja kuulluksi kokonaisena.


On vihdoinkin rohkeutta, varmuutta ja voimaa seistä pystypäin omana itsenään. Antaa koko persoonan puhjeta kukkaan ja tulla näkyväksi.
Valita ne asiat ja ihmiset, jotka valitsee sinut.Ei tarvitse nöyristellä,  mielistellä,  hakea hyväksyntää.


Voi vain olla se kuka on. Hyväksyä kaikki puolet, hyvät ja huonot. Mitään lisäämättä tai pois ottamatta.