• Kutakuinkin hyvä kuva tämä viime kesänä napattu otos Hyyppäänvuorella Laukaassa.

Tuommoinen kivenmurikka oli niskassa hyvin pitkään.

Syy siihen miksi en jo aikaisemmin osannut tehdä tätä muutosta oli se, että en osannut. En tiennyt mitä tehdä. En uskaltanut. 

En ollut tarpeeksi perillä siitä kuka sisimmässäni olen ja mitä haluan. Se tuntuu jopa täysin absurdilta just tällähetkellä, mutta itse elin niin sokeana että en muka tiennyt. Oikea vastaus oli kuitenkin, että en hyväksynyt. En hyväksynyt itseäni sellaisena kuin olen. Tietenkin elämäntilanne myös vaikuttaa. Välillä on tehtävä ja painettava eteenpäin, tykkäs tai ei.

Oman autenttisuuden esiinkaivaminen on usein työlästä. Elämä liimaa meille niin monia rooleja ja suojakerroksia, että vähemmästäkin oma ydin hautautuu sinne alle.

Tiedän ja tunnen valtavan määrän ihmisiä, jotka ei tiedä ollenkaan keitä he ovat.  Valitettavasti on myös monia, jotka ei löydä sitä ikinä.

Lapsesta saakka on tungettu erilaisiin muotteihin, vertailtu ja ohjailtu. On suoranainen ihme, että jotkut yksilöt pysyvät niin vahvoina- tai sanoisin pikemminkin ehjinä aikuisuuteen saakka, että identiteetti ja persoona on yhä tallessa.

Kaikilla ei käy yhtä hyvä tsäkä. Silloin sitä ydintä joutuu todenteolla kaivamaan kynsin ja hampain.

Tänäpäivänä puhutaan paljon näkyväksi ja nähdyksi tulemisesta. Meillä kaikilla on valtava tarve siihen. Tulla kuulluksi, ymmärretyksi, nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Tämä edellyttää kuitenkin aina ensin sitä, että tulee näkyväksi itselleen = ottaa selvää kuka on. Vasta silloin muut voivat nähdä sinut. Sen kuka aidosti olet.

Kun tämä ydin on ottanut osumaa vuosien varrella, niin vaatii todella paljon uskaltaa jälleen tulla esiin. Siinä ottaa sen riskin, että haavoitetaanko minua taas. Kun paljastat sen herkimmän ja kauneimman osan itsestäsi niin ihminen on aseeton.

Tätä kuitenkin tarvitaan aina siihen, että voi päästä lähelle toista ihmistä. Uskaltaa laskea suojamuurit.

Itselläni lähtee edelleen hyvin usein seurassa suojaukset päälle ja se on kyllä ihan täysin sallittua. On hyvin harvoja ja valittuja ihmisiä ne, jotka päästän lähelleni.

On kuitenkin hyvin tärkeä kokemus päästä itse lähelle itseään, vaikka sinne ihon alle ei paljon muuta porukkaa päästäisi, kuin oman perheensä.

Silloin vasta elämä aukenee kaikessa kauneudessaan. Osaa tehdä niitä asioita, jotka on itselle merkityksellisiä ja saa sitä kautta myös näkyvyyttä omalle sisimmälleen. Millainen olen sisimmässäni.  

Saa äärimmäisen tärkeän sävelen elämään, sellaisen joka on just omien mieltymysten mukaan sävelletty. Soi just ja pelkästään vaan sulle.  Löytyy tarkoitus, ilo ja mielekkyys elämään.