En halua helppoa elämää. Haluan elämän.


Ihmiselle on luontaista järjestää asiat niin, että niistä selviää mukavasti. Varsinkin, jos elämässä on aiemmin ollut vaikeaa ja epävarmuutta niin turvallinen viehättää. 
Turvallisuudessa on kuitenkin se ansa, että elämästä tulee helposti harmaata ja tasaista. 


Mitään yllättävää ei ehkä tapahdu ja saa tietyllä tavalla elää stressitöntä elämää,mutta kyllä siitä elämästä katoaa myös se maku,  jännitys ja hauskuus. 
Jos kaikki on täysin ennalta-arvattavaa , niin onkin yhtäkkiä aikaa laskea syömänsä viinirypäleet,  pitää lukua kävellyistä askeleista ja hyvin nukutuista tunneista ja minuuteista. 


Mieli kaipaa haasteita ,jotain sellaista että pysyy innostus elämää kohtaan. 
Olemme kuitenkin vielä aikalailla samankaltaisia aivoiltamme, kuin metsästäjä-keräilijöinä. Kun joka aamu jännitti,  että mistä saa ruuan pöytään ja kuinka pysyä lämpimänä talvipakkasilla,ilman nykyajan mukavuuksia. 


Elämästä on tehty kovin helppoa ja ihminen ei luontaisesti kyllä halua laittaa itseään koville, jos se ei ole aivan välttämätöntä. Vai kuinka moni lähtee vapaaehtoisesti jänisjahtiin,  kun jauhelihapaketin saa kaupan kylmätiskistä parilla eurolla?


Oma elänmuutos on totaalikyllästymistä kaiken helppouteen ja ennalta-arvattavuuteen. Suoraansanoen tuli tunne, että haluan päästä käyttämään omia aivojani. Ajatella itse. Ehkä ottaa takkiin joskus joissain asioissa, mutta nauttia koko sydämeni kyllyydestä myös onnistumisista.


En halua enää helppoa elämää. Olen valmis oikeaan elämään.