Me herkät miehet ja naiset. Meissä ei olekaan mitään vikaa:

Tämä aihe on ollut usein mun mielessä, mutta en ole löytänyt oikeita sanoja kirjoittaa tätä ymmärrettävään muotoon.
Maailmassa on valtavasti herkkiä, tunteellisia ihmisiä. Miehiä ja naisia. Tämmöisiä ihmisiä, jotka elää suurella liekillä, tuntee ja kokee vahvasti elämän. 
Nämä ihmiset on erityisen suuressa vaarassa ajautua esimerkiksi päihteiden maailmaan, rikosten tielle.

Päihteillä turrutetaan omaa herkkyyttä, jännittämistä, epävarmuutta.  

Tämä maailma on tosi kova paikka. Se suosii itsevarmoja,  kyynärpäät edellä menijöitä.  Mahtailijoita, toisten hyväksikäyttäjiä,  vahvoja ja kovia ihmisiä. Niitä ,jotka osaa kehua itseään ja saavutuksiaan.
Herkimmät ja rikkonaisemmat jää sivuun. Pahimmassa tapauksessa syrjäytyy.  Ei pysy tässä armottomassa menossa mukana.

Työelämä suosii sosiaalisia, kaiken jaksavia ja kestäviä supersuorittajia. Työelämä on kovaa. 
On kestettävä painetta, arvostelua, kilpailua, kiirettä ja stressiä. 

Entä jos ei kestä? Jos ei halua muuttua mulkuksi, tunteettomaksi robotiksi. Hoitaa vaan hommansa, vittuilla sujuvasti takaisin ja kaataa tarvittaessa ämpärillisen hiekkaa kaverin niskaan, kuin hiekkalaatikolla konsanaan. 
Sitten jokapuolella toitotetaan,  että ”no sellasta se nyt vaan on tämä elämä, että koita nyt vaan kestää”. Entä jos ei kestä?

Mitäs tuumaatte, jos sanon nyt kaikille meille herkille ihmisille, että ei sellaista tarvitse kestää. Ihan oikeasti ei!
Voi kieltäytyä sellaisesta, jossa itse sairastuu,  uupuu,  masentuu.  Niin saa ihan oikeasti tehdä.

Ei olekaan PAKKO.

 Miksi tätä ei kukaan kerro missään? Että vaihtoehtoja on.  Herkästä ei saa vähemmän herkkää ja hermostoa vaihdettua kestävämpään malliin. Eikä tarvitse. 

Että saakin olla sellainen kun on ja silti löytää oma paikkansa tässä yhteiskunnassa.  Tämän olisin halunnut itse tietää jo aiemmin.

Ja miten paljon herkkyyttä, kiltteyttä ja lempeyttä tämä maailma tarvitsee. Milloin se huomataan? Että tämä pallo on kaikille. Ei vain niille kaikkein paksunahkaisimmille. Kaikkia tarvitaan!