Samoihin aikoihin kun irtisanouduin, niin heivasin telkkarin pellolle. Myös puhelimen uutisilmoitukset poistin käytöstä. Tilasin kotiin Keski-suomalaisen. Senkin tilaus tosin päättyi jo. Mun pää oli niin tupaten täynnä ulkopuolelta tulevaa sälää, että olin hautautua siihen ärsyketulvaan. Ajattelin, että haluan käyttää aikani ihan johonkin muuhun kuin telkkarin ja törky-uutisten tuijottamiseen.

Halusin kuulla omat ajatukseni.

Tiedostin varmasti syvällä sisimmässäni sen tarpeen, mikä sisälläni oli. Tilaa luovuudelle. Tyhjiä hetkiä, aikaa antaa omien kiinnostuksenkohteiden nousta pintaan.

Kynään on tosiaan tullut tartuttua. Tai kännykkään. Kirjoitan kaikki kännykällä. Mulla on ollut hirveen kivaa ja mielenkiintoista. Telkkaria ei ole ollut tippaakaan ikävä.

Meidän lastenhuoneessa on vielä telkkari koska heillä oli vielä jossain vaiheessa pleikkari. Sitäkään ei enää ole, joten telkkari seisoo tyhjän panttina.

Monet kärsii ähkystä, jota kaikki ruudut suoltaa meille 24/7. En seuraa oikeastaan mitään iltapäivälehtiäkään enää tai keskustelupalstoja. Tykkään ajatella itse.

Luovuus on lähtenyt lentoon varmasti ihan tästäkin syystä.