Tehdessäni ison päätöksen muuttaa elämänsuuntani kokonaan , olen laittanut itseni likoon 110%. Olen lähtenyt tekemään tätä muutosta koko sielullani ja sydämelläni. Ymmärsin, että se on kaikki tai ei mitään.

Olen joutunut taistelemaan valtavia pelkoja ja sisäisiä demoneitani vastaan. Kohtaamaan kaikki se, mikä minua on tähän asti elämässäni pidätellyt. Olen ollut hyvin herkkä esimerkiksi kuuntelemaan muiden mielipiteitä. Jos joku on alkanut kyseenalaistamaan esimerkiksi toimintaani tai unelmiani ,olen lannistunut välittömästi ja uskonut kaiken mitä minulle on sanottu.

Niin vähän olen arvostanut itseäni ja niin epävarma olen ollut.

On ollut erittäin ihana huomata, että näin ei onneksi ole enää. Jos uskon itse omaan ideaani niin minun päätä ei saa käännettyä siitä pois. Ei enää.

Mieluummin otan sen riskin, että epäonnistun kuin jätän edes yrittämättä.

Sitähän juuri yrittäjäksi ryhtyminen on. Yrittämistä.

En minä mitään typerää ole tekemässä tai taloudellista katastrofia. Osaan kyllä käyttää järkeäni.

Tietenkin yrittäjällä on oltava hyvällä tavalla rohkeutta ja riskinottokykyä. Mitään ei voi saavuttaa, jos ei uskalla yrittää ja kokeilla jotain vähän uhkarohkeaakin ja uutta.

En ole kuitenkaan missään vaiheessa lähtenyt tekemään tätä elämänmuutosta euronkolikot silmissä , vaan kuten blogini nimestäkin voi jo päätellä niin sydämellä. Tämä on niin puhdasta minua kuin vain olla ja voi. Vaikka en saisi pennin pyörylää tästä palkaksi, tekisin tätä silti. 

Olen lähtenyt elämään omana itsenäni ja toteuttamaan persoonaani niin hyvin kuin suinkin osaan ja taidan. Ja tämä on tosiaankin vain minun oma tahto ja unelma. Ei kenenkään muun tarvitse haluta tai edes ymmärtää tämmöistä tapaa elää.Uskon tosi vahvasti , että tämä on mun elämäntarkoitus.

Muistan lapsena olleeni jo harvinaisen positiivinen ja innostunut tapaus. Suuri unelmoija ja pää pikkusen pilvissä.  Mulla on aina ollut semmoinen tietyntyyppinen vire elämään, joka on enteillyt jotain tämäntyyppistä.

Olen ollut myös aina sellainen ihminen, että jos joku asia ei kiinnosta niin se ei sitten tosiaankaan kiinnosta. Mun on saatava tehdä elääkseni jotain sellaista mitä rakastan.

Enkä minä itse ole tätä ominaisuutta valinnut. Voi miten pitkään yritin tunkea itseäni siihen muottiin, joka tuntuu sopivan lähestulkoon kaikille muille paitsi itselleni. Ihailin- ja ihailen edelleen suunnattomasti näitä ihmisiä, jotka sopeutui mukisematta tähän yhteiskuntaan ja kuuliaisesti täyttävät tehtävänsä palkkatöissään yhteisen hyvän eteen.

Voi kuinka yritin sopeutua tähän ja tunkea itseäni siihen, silläkin uhalla että koin henkisen itsemurhan. Minä todella yritin. Ja elinkin kymmenen vuotta tätä kuuliaisen normikansalaisen elämää.

On ihan mahtavaa, että niin moni sopeutuu ja löytää paikkansa. Hyvin monelle se myös on sitä unelmaelämää. Ei kaikki todellakaan haaveile mistään tämänkaltaisesta kuin mitä itse. 

Mutta minä haaveilen. Minä en sopeutunut ja sopeudu.Sen vuoksi olen lähtenyt tälle sydänmatkalleni. Että voin säilyttää minut. Pysyä itsenäni.

Koska muuten en voi ,enkä osaa elää.