Joogan avulla olen löytänyt yhteyden kehooni
Valmistuin joogaohjaajaksi muutaman kuukauden ohjaajakurssilta. Koulutus oli ensimmäinen asia ,jonka ajattelen tehneeni puhtaasti itsekkäistä syistä. Siksi koska minä halusin ja olen saanut siitä niin paljon hyvää. 


Vaikeita asioita kokeneena olen tehnyt pitkän työn tunteiden käsittelyn, kehomuistin sekä kehon ja mielen yhteyden parissa.Joogan avulla olen päässyt purkamaan sellaisia lukkoja ,joihin en mielen ja pään tasolla ole päässyt käsiksi.
Joskus traumat on niin syviä,että ne ylittää mielen ja ymmärryksen. 

Ihminen on valtavan monisyinen,mielenkiintoinen ja monimutkainen taideteos. Edelleen tänäpäivänä tiedetään liian vähän keho-mieliyhteydestä ja tunnemuistista. 
Pelkän ”pään” ja ajattelun tasolla tapahtuvan itsensätutkiskelun ja esimerkiksi ikävien kokemusten purkaminen jää väkisin kovin vaillinaiseksi.Tarvitaan aina lisäksi keho. Keho ja liike on valtavan hoitava yhdistelmä. Myös kaikenlaiset kosketushoidot,hieronnat – you name it. Iho on valtavan suuri aistinelin.  Kuin jättimäinen peitto joka koostuu lukuisista hermopäätteistä jotka vie signaaleja aivoihimme. 

Kosketuksella on iso merkitys. Se voi rauhoittaa jännittyneet lihakset tai päinvastoin saada kavahtamaan. Vastasyntynyt oppii piirtämään ääriviivansa ja erottamaan itsensä ulkopuolisesta maailmasta ja äidistään. 
Omat rajat on loputon aihe ja niiden uudelleenrakentaminen on aikuisena työlästä. On valtavasti ihmisiä,joiden rajoja on loukattu. Aina on kuitenkin toivoa ja voi eheytyä. Sanoa jämäkästi ”tästä minä alan”. 

Tiedän omalla kohdallani myös uupumuksen liittyvän vahvasti siihen,ettei tunne omia rajojaan. Ei huomaa signaaleita vaan toistuvasti ohittaa varoitusmerkit.  Itselläni tämä uupumiskynnys on aikaisemmasta totaalisesta burn outista (12 vuotta sitten)  johtuen ,hyvin matala. 
Olen pakotettu kuuntelemaan kehoani äärimmäisellä herkkyydellä lopunikääni,koska tämä osa minussa on aiemmin niin ”karrelle palanut ”. Tämä ominaisuus myös suojelee minua. En millään voi enää painaa sata lasissa.  Se ei yksinkertaisesti  ole fyysisesti (eikä psyykkisesti) enää mahdollista minulle ,koska oireet on niin huomattavia.Niin viisas keho on.
Tämä on seurausta siitä,kun olen opetellut kuuntelemaan kehoani, huomaan kyllä erittäin selvästi varoitusmerkit. Tämä on usein äärimmäisen turhauttavaa. Ei  pysty enää samaan tahtiin kuin aiemmin, tai esimerkiksi sellainen ihminen,joka ei ole polttanut itseään loppuun.On hyväksyttävä oma rajallisuutensa. 
Oman heikkouden myöntäminen ja tunnustaminen on kuitenkin tärkeää. Se on yleensä avain kokonaan uudenlaiseen elämään. Oppii järjestämään pikkuhiljaa elämänsä niin että siinä on hyvä olla juuri sellaisena kuin on. Ei tarvitse olla yhtään enempää (eikä myöskään vähempää). Saa olla oma itsensä ja löytää sitä kautta hyvinvointia ja onnellisuutta. 

Uusi elämä tulee todennäköisesti usein olemaan hyvin erilainen kuin vanha.