Kenelle me ihmiset eletään,  kenelle sinä elät? Teetkö niitä asioita jotka tuntuu sinusta hyvältä vai toteutatko jotain ulkopuolelta tulevaa mallia tai ihannetta. ”Näin kuuluu tehdä ja elää ” tai ”näin minut on kasvatettu ja opetettu ” tai ”näin on aina tehty ”. 
Ajatko itsesi piippuun toteuttaessa tätä ulkoa opittua kaavaa? 


Mitä kamalaa voi tapahtua, jos lopetatkin näiden totuttujen mallien noudattamisen? Sanot ei.
Irtisanoudut vihaamastasi työstä,  otat eron huonosta suhteesta.  
Sanot ehkä ekan kerran kyllä itsellesi. Niille haaveille ja unelmille, joita olet salaa sisimmässäsi hautonut. 
Rikot kulissin, jota olet kannatellut kovin pitkään,  uuvuksiin asti. 


Valitset itsesi,  senkin kustannuksella että kaikki ei valintojasi ymmärrä. Joudut melko varmasti kohtaamaan kritiikkiä,  ihmiset uteliaina kyselevät ja vaativat vastauksia.


Silti. Annat uteliaiden ihmetellä,  päätät että tämä on sun elämä etkä ole kenellekään  selitysvelvollinen.  Sun ei ihan oikeasti tarvitse selitellä valintojasi ja elämääsi kenellekään. 


Tiedostat, että sinä ja vain sinä joudut ja saat loppupeleissä elää elämäsi. Kukaan muu ei herää sinuna ,elämään sun elämää, sun pöksyissä. Kukaan muu, kuin sinä itse. Otat 100 prosenttisen vastuun omasta hyvinvoinnista ja onnesta. 


Olisitko niin rohkea?