Tää kuva on viimekesältä , kun elin valtavassa myllerryksessä itseni kanssa.  Ulkoinen elämä ja sisäinen minä oli hyvin suuressa ristiriidassa.

Tämä on muisto siitä hetkestä, ajasta kun päätin lähteä toteuttamaan mun unelmia. Päätin uskoa itseeni, enkä antaa minkään ja kenenkään enää ikinä vähätellä,  lannistaa tai uskotella etten ole kaiken hyvän arvoinen.

Se on tarkoittanut oven lyömistä kiinni vanhalle työpaikalle ja myös muille asioille ja ihmisille jotka ei minua kannusta ja tue. Se on ollut erittäin kivuliasta ja vaikeaa.

Uskon kuitenkin niin vahvasti siihen, että meidän täytyy ympäröidä itsemme sellaisilla olosuhteilla, jossa on lupa kaiken hyvän kasvaa. Joskus se tsemppari täytyy olla itse itselleen. Oikeastaan aina me ihmiset ollaan loppupeleissä yksin. Kukaan muu ei tee vaikeita päätöksiä ja valintoja meidän puolesta. Ei tavoittele meidän unelmia. Itse ollaan vastuussa.

Voisin nähdä mut tuohon tyyliin istumassa meidän räntsillä,  kun vaan joku kaunis päivä saadaan sinne laituri P.s  oispa kesä!