Teen kaikkea ihan hölmöä ja tunnen olevani  onnellinen. Tuun päivä päivältä enemmän omaksi itsekseni ja en voi sanoin kuvailla miltä se tuntuu.

Kun on vuosia pienentänyt itseään ja tunkenut väärään muottiin, niin sen tajuaminen ja siitä irti repäiseminen on kuin uudelleen syntymä.

Mun tie lähti ihan väärään suuntaan jo silloin kun täytyi ylä-asteen jälkeen päättää mihin lähden opiskelemaan. Lukiossa olisin varmasti pärjännytkin mutta halusin pois kotoa. Muistan että olin niin hukassa sen asian kanssa, että mitä lähden opiskelemaan että seurasin siskoni ja serkkuni jalanjäljissä samaan opinahjoon , kokkikouluun.

Oikeasti olisin halunnut joko vaate/muotialalle tai hius/kauneuspuolelle. Olin vaan silloin jo niin herkkä kuuntelemaan, kun äitini sanoi että ei niillä aloilla ole töitä. Voi kun olisin vaan pitänyt pääni ja lähtenyt sellaiseen mikä ihan oikeasti kiinnosti.

Ennen traumaattisia kokemuksia ja mielenterveysongelmia olin hyvin vahva, fiksu ja reipas nuori nainen. Itsevarma ja rohkea. Kaikki kuitenkin vietiin kun sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön, sekä ahdistukseen. Oli kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta. Silloin nuorena ja terveenä haaveilin myös että olen bisnesnainen, joka reissaa ympäri maailmaa ja tekee kaikkea ihanaa. Toisin meni kuitenkin minun tarina.

Olin jo haudannut ajatuksen, että minusta ikinä tulisi mitään. Ja että olen loppuelämäni tuomittu raatamaan perus duunarina- kunnes tämä uusi elämä levittäytyi silmieni eteen. Olin vahvistunut, kasvanut. Saanut sitä ihmistä takaisin joka olin ennen.

En voi sanoin kuvailla miten uskomattoman ihanalta tämä on tuntunut. En minä ollutkaan kadottanut itseäni loppuelämäksi.

Nyt olen siis 33 vee, irtisanoutunut työstäni ja teen älyvapaita sketsejä instagramiin, laulan, kirjoitan ja unelmoin  ja olen perustamassa omaa yritystä. Olen löytänyt itseni.

Todella surullista, että mun piti ensin mennä rikki , ennenkuin pääsin tähän pisteeseen. Uskon meinaa niin vahvasti siihen, että nämä kokemukset muutti mua ihmisenä niin paljon että ilman sitä kipua ja kärsimystä tuskin olisin tässä tänään.En enää ikinä hukkaa itseäni.

Voitte varmasti uskoa, miten kallisarvoista se minulle tänäpäivänä on. Olla oma itsensä.