Ensimmäisen kerran idea yrittäjyydestä syntyi mielessäni jo vuosia sitten.. se oli sellainen pieni aavistus, hailakka , hädintuskin kokonainen ajatus. Muistan että se välähti mielessäni kun ajoin autolla kauppaan tms. ja pelkkä ajatuskin tuntui niin hurjalta, etten oikein uskaltanut edes ajatella sitä kunnolla. Koko yrittäjyys tuntui niin isolta, tuntemattomalta ja sekavalta etten oikein tiennyt mitä olisin osannut siitä ajatella, saatu miten lähteä liikkeelle. Enhän ikinä ole ollut yrittäjä, tuntenut juurikaan yrittäjiä tai kasvanut jotenkin siihen niinkuin moni muu.

Se on kuitenkin fakta, että isäni on aina ollut yrittäjä. Olen senkin tajunnut vasta aikuisena. En ole siis asunut isäni kanssa. Muistan että hänestä on puhuttu kotona usein tosi negatiiviseen sävyyn. Tyyliin: ”(isäni nimi) ja sen bisnekset ” . En voi kuitenkaan mitään sille tosiasialle, että sieltä nämä mun geenit puolittain tulee ja selvä verenperintö on olemassa. Kova halu olla vapaa päättämään tekemisistään.

Luulen, että tässä on kuitenkin iso syy, miksi olen ajatusta painanut kovasti taka-alalle. Äitini on ollut aina kova tekemään töitä ja uskoo siihen perinteiseen malliin vahvasti. Ja se varmasti hänelle sopii. Ei tätä varmasti osaa sellainen ihminen edes ajatella, kenellä ei mitään yrittäjyys / vapaushaaveita ole. Olen kuitenkin koko ikäni imenyt tätä asennetta itseeni ja kunnollisen jälkeläisen tavoin ehkä nuorempana halunnutkin olla mieliksi äidilleni. Suuri oivallus on kuitenkin ollut, että minä en ole äitini. Eikä hän ole minä.

Tämä kuulostaa hyvin itsestäänselvyydeltä, mutta ollut itselleni valtavan iso rasti opetella irti. Tulla oikeasti aikuiseksi, itsenäiseksi ihmiseksi. Äitini on ollut kovin voimakas ihminen ja riippuvainen meistä lapsista. On ollut hyvin kivuliasta tehdä tätä eroa. Tähän liittyy paljon sellaistakin mistä en halua tietenkään julkisesti puhua.

Kuitenkin se mitä yritän tässä sanoa, niin irtisanoutuessani syksyllä ei minulla ollut mitään käryä tilanteesta ,johon päädyn. Lähdin vaan ihan vaistolla ja sydän auki ottamaan haparoivia askeleita kohti niitä asioita jotka mua veti puoleensa. Jossain syvällä kuitenkin tiesin , että se oma juttu löytyy.