En voi uskoa että olen tässä tällähetkellä suunnittelemassa unelmieni yritystä. Tämä on sellainen sydämenkutsumus minulle ja teen ja tekisin tätä , vaikka en saisi palkaksi pennin latia.

Pitkään kipuilin, kun en löytänyt sitä intohimoani ja omaa paikkaani oikein mistään. Masentuneena raahauduin palkkatyöhön, kuin kuolemaa tekemään. Vihdoin ymmärsin, että ei tarvitse tulla keittiöntätiä, ei opettajaa, ei lääkäriä eikä siivoojaa. Mun täytyy itse luoda se oma juttu. Oma unelmien työ ja elämäntapa.

Aikaisemmin minulla ei ollut tarpeeksi vielä vahvuutta ja rohkeutta uskoa omiin unelmiin. Ajattelin hyvin kyynisesti, että ei minusta siihen ole. Salaa mielessäni unelmoin kuitenkin mitä oikeasti haluaisin tehdä. Näin itseni vapaana, päättämässä omista aikatauluistani, ideoimassa hienoja ja inspiroivia juttuja, keksimässä ja luomassa uutta.

En vaan ollut tarpeeksi itsevarma uskomaan, että minusta oikeasti on siihen,enkä taistelemaan näitä henkisiä mörököllejä, muiden mielipiteitä ym. vastaan.

On kuin olisin herännyt pitkästä unesta. Omia unelmiaan on tärkeää tavoitella, koska muuten on vaarana kyynistyä ja menettää elämänilo.

Päätin jo hyvin nuorena tyttönä, että minusta ei koskaan tule elämäänsä kyllästynyttä ja katkeraa ihmistä. Valitettavasti kaikki matkan varrella sattuneet vastoinkäymiset hidasti mun polkua vuosikausiksi, mutta niissä piili hiljaista voimaa. Kaikki kokemukset elämässäni on tarvittu, että olen nyt tämä ihminen kuka olen. En kaadu ihan pienemmässä puhurissa. Ja uskon itseeni ja kykyihini.