Uupumus. Burn out. Loppuunpalaminen. Voimien ehtyminen.

Uupumusta on monen tasoista. Toiselle saattaa tulla totaalinen stoppi ja kaikki voimat loppuu kuin seinään ja toiselle se voi tulla lievemmin. Kyse on ehkä siitä, kuinka herkässä vaiheessa huomaa nämä merkit.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että oma kroppani on kokenut nuorena jo niin ison uupumisen ja masennuksen, paniikkihäiriöt ym. että osaan nykyään huomata jo paljon herkemmin kehoni ja mieleni viestit.

Ihminen palaa yleensä loppuun, kun kone leikkaa kiinni. Painetaan vaan menemään vaikka kaikki merkit on ollut ilmassa jo pitkään.

Oma uupumus on onneksi tätä nykyä tuota lievempää sorttia. Tiedän jo rajani ja mihin asti venyn ja mihin en. Tämä on vaatinut vuosien työn. On kuitenkin suuri riski uupua aina uudestaan, jos niin on käynyt ennenkin. Ihminen voi uupua useita kertoja.

Ratkaisevaa on opetella reagoimaan näihin merkkeihin riittävän ajoissa. Mitä omassa elämässä ja toiminnassa pitää muuttua, että jaksaa ja voi hyvin?

On oltava rehellinen itselleen. Jaksanko oikeasti tässä työssä tai vaikka tässä parisuhteessa? Uupumus ei läheskään aina johdu pelkästään työstä.

Uupumusta aiheuttaa lapsiperhearki, parisuhde ja sen ongelmat. Puolison oma jaksaminen ja voimavarat. Tukiverkot ja niiden puuttuminen. Kokonaistilanne.

Jos kotona kaikki kaatuu toisen niskaan, on selvää että voimavarat loppuu jossain kohtaa. On totta, että äidit hoitaa edelleen suurimman osan mitä tulee vaikka kotitöihin ja lasten asioihin ja hankintoihin.

Meidänkin perheessä on ollut näin. Mieheni on keskittynyt suurelta osin töihinsä ja on kyllä suoraansanottuna  työnarkomaani. Tämä on lisännyt valtavasti omaa työmäärääni kahden lapsen äitinä.

Minulle lapset ja perhe on ollut elämässä aina etusijalla. Olen uhrannut kaiken ajan ja energian siihen. Raskasta on ollut.

Kun lähdin vuorotyöhön ,niin sanoin jo silloin miehelleni että kuvio ei välttämättä toimi. Kotityöt ei hoidu itsestään, ruuat kävele jääkaappiin ja valmiiksi lautaselle. Lasten jumppavaatteet ei eksy itsestään reppuun jne.. tiedostin jo siinä vaiheessa, että meidän perheessä kuvio ei välttämättä toimi. Tiedostin voimavarani ja meidän molempien voimavarat.

Olen ihan oikeasti alkanut pahimpina uupumuksen hetkinä ymmärtämään jopa näitä isejä ja äitejä, jotka jättää kaiken ja pakenee. Selvitäkseen itse. 

Nykyajan työelämä vaatii hirveästi. Koko tämä yhteiskunta tuntuu olevan välillä niin järjetön kaikkine hienoine järjestelmineen , että se kuormittaa ihmisiä paljon. Teknologia on suureltaosin vaikuttanut tähän. Jatkuvasti keksitään mahtavia järjestelmiä ja ohjelmia. Kysymys kuuluukin, kuka tätä jaksaa?

Vauvojen syntyminen on romahtanut ja sitten vielä ihmetellään, että miksi. Ihan oikeasti. Ei kukaan jaksa tehdä lapsia! Perheiltä, vanhemmilta ja lapsilta vaaditaan liikaa tänäpäivänä.

Ei riitä, että menee töihin hoitamaan hommansa ja hakee lapset hoidosta. Ylimääräistä nippeliä ja nappelia on niin valtavasti mitä tulee työelämään ja esimerkiksi lapsiin ja varhaiskasvatukseen. Jep. Päiväkoti ei ole enää paikka jossa hoidetaan lapsia. Ruokitaan ja leikitään, vaan siellä tarjotaan varhaiskasvatusta.

Töissä on jatkuvasti erilaisia palavereja, seminaareja, tyky- ja tyhypäiviä. Tulee uusia järjestelmiä joita sitten yhdessä riemumielin opetellaan.

Sanoisin ihan selvällä suomenkielellä tämän nyt. Liika on liikaa.

Maailmasta on tehty valtavan monimutkainen paikka elää ihan tavalliselle, pienelle ihmiselle joka haluaisi vain elää mukavaa elämää. Hoitaa perheensä ja työnsä ja jaksaa huolehtia vielä itsestään ja parisuhteestaan.

Meidän perheen muutos liittyy tähän kaikkeen. Olemme vihdoinkin saaneet lapset kouluikään ja selvinneet tästä kaikesta varhaiskasvatusrallista ja kurahousurumbasta. Sanon vaan, että Jumalalle kiitos, olemme vielä kutakuinkin hengissä ja järjissään.

Maalle muuttaminen on vastaus tähän tarpeeseen. Leppoistaa elämää ja jättää kaupungin vilske taa. Sitä on ihan oikeasti siinä vaiheessa elämää, että arvostaa ihan hirveästi jo rauhallista elämää. Ruuhkaisimmat vuodet alkaa olemaan taaksejäänyttä elämää.

Uupumus on siis tosiaankin niin paljon muutakin, kuin vain työuupumusta. Omalla kohdallani voisin sanoa että jopa yhteiskunta uupumusta. Luodaan nyt tämmöinen termi tähän ihan hatusta.

Näiden asioiden tiedostaminen ja olemalla itselleen niin rehellinen kuin suinkin voi,on sitten se työkalu uuteen ,vähemmän uuvuttavaan elämään. Jopa ajoittain ihan onnelliseen, rentoon ja mukavaan.